Etusivu

Taipalsaarella, kuten muuallakin Saimaan ympäristössä on asuttu jo esihistoriallisella ajalla, mistä kertovat alueella tehdyt muinaislöydöt. Taipalsaarella vanhimmat löydöt on tehty Vaaterannan kivikautisella asuinpaikalla ja ne ovat peräisin varhaiselta kampakeraamiselta ajalta. Tyypillinen kampakeramiikka levisi Saimaan rannoille noin 4200 eKr. Saimaan aluetta pidetään kampakeraamisen tyylin alkukotina, josta se levittäytyi asukkaiden mukana Länsi-Suomeen ja Veikselille saakka.

Kivikautiset ihmiset elivät pyynti- ja keräilytaloudessa. Rautakaudelle siirryttäessä oli maanviljelys noussut jo merkittäväksi osaksi väestön ravinnontuotantoa. Taipalsaarella rautakaudelle on ajoitettu mm. Mammonniemen ja Vammonniemen kalmistot sekä alueen kolme linnavuorta.

Taipaleen suurpitäjä

Taipaleen pitäjä mainittiin hallinnollisena alueena ensimmäisen kerran vuonna 1535. Pitäjä itsenäistyi Lapvedestä omaksi seurakunnakseen vuonna 1571. Taipalsaaren pitäjään kuuluivat tuolloin myös naapurikunnat Savitaipale ja Lemi. Taipalsaarella asuttiin pääasiassa savutuvissa 1700-luvun lopulle saakka. 1700-luvun lopulla siirryttiin kaskiviljelystä peltoviljelyyn. Elämä oli vaatimatonta ja pääasiallisena ravintona olivat leipä, puuro, nauris ja pavut. 1800-luvulla talonpojat rahtasivat Pietarin suurille markkinoille maataloustuotteita ja puutavaraa. Aiemmin vientituotteena oli ollut terva.

Höyrylaivaromantiikkaa ja herrasväen huviloita

Saimaan kaupunkien välinen matkustajaliikenne lisääntyi rahtiliikenteen rinnalla. 1870-luvulta lähtien kehittyi myös höyrylaivoin ajettava paikallisliikenne. Taipalsaaren saaristopitäjästä kuljetettiin maataloustuotteita ja kotieläimiä Lappeenrantaan myyntiin. Pien-Saimaalla seilanneita säännöllisen liikenteen aluksia olivat mm. Salmetar, Tuulikki, Turisti ja Taipalsaari.

1800-luvun lopulla Taipalsaari veti puoleensa kesävieraita erityisesti Pietarista, Viipurista ja Helsingistä. Eräs Taipalsaaren vanhimmista huviloista on pietarilaisen tuomarin Fredrik Öhbergin Vehkataipaleelle vuonna 1880 rakennuttama "Tulli". Erityisen kuuluisaksi kesänviettopaikaksi nousi "herrojen Turasaloksi" nimitetty saari, jonka oli vuokrannut pietarilainen upseeri Feodoroff.

Herttuan Hovinmäellä oli puolestaan oikea venäläinen kartano, jonka omisti valtion virkamies Romanoff. Tilan kesävieraisiin kuului sortokauden aikana vuonna 1904 kenraalikuvernööri Bobrikovin ampunut Eugen Schauman. Huvilarakentamisen huippukausi ajoittui 1900-luvun alkupuolelle. 1930-luvulla herraskaiset huvilat vaihtuivat pienempiin kesämökkeihin. Eniten mökkejä nousi Taipalsaarella 1960- ja 1970-luvuilla.

Nykyään Taipalsaari on yksi Suomen suosituimmista mökkikunnista. Taipalsaaren kuuluisimpia kesäasukkaita olivat mm. säveltäjä Oskar Merikanto ja Suomen ehkä merkittävin runoilija Aaro Hellaakoski. Hellaakosken vaimon veli, kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen vieraili huvilalla. Myös uraa uurtava geologi Väinö Auer asui kesät Taipalsaarella. Illukansaari tunnetaan Pakkasten kirjailijasuvun kotipaikkana. Maaveden puolella sijaitseva Kurenniemi oli puolestaan lastenkirjoistaan tunnetun Marjatta Kurenniemen koti.

Saimaa oli taipalsaarelaisten tie ja pelto

Taipalsaari sijaitsi vesi- ja maaliikenteen solmukohdassa. Keskiajalta periytyvä talvitie kulki Lappeenrannasta Taipalsaaren kautta Etelä- ja Pohjois-Savoon saakka.
Kesällä kuljettiin vesitse aina 1900-luvun puoliväliin saakka, jolloin säännöllinen linja-autoliikenne korvasi laivaliikenteen lopullisesti.

Taipalsaarelaiset saivat lisätuloja osallistumalla aktiivisesti rahdinajoon sekä hevosella että sulan veden aikoihin veneillä. 1800-luvun alusta lähtien käytettiin purjelotjia. Miehet olivat kesät töissä Saimaalla liikennöivillä laivoilla. Saimaan kanavan valmistuminen vuonna 1856 johti rahdinajon vähenemiseen. Taipalsaarelaiset löysivät uuden tulonlähteen laivanrakennuksesta, joka lisääntyi nopeasti 1800-luvun lopulla. Rantatelakoilla rakennettiin pääasiassa lotjia teollisuuden kuljetuksia varten. Taipalsaarelaisia laivanvarustajia olivat mm. Anton Kilkkinen, Mikko Kilpiä ja Antti Kurenniemi.

Saimaan kalaisat vedet ovat aina pitäneet taipalsaarelaiset ruoassa. Esimerkiksi katovuodet 1695-1697 eivät koetelleet Taipalsaarta yhtä pahasti kuin monia muita alueita Suomessa. Vanhimpia pyyntitapoja olivat tuulastaminen ja hamaralla käynti. Hamaralla käynti tarkoitti rantavesiin uineiden kalojen tainnuttamista siten, että iskettiin ohutta syysjäätä kirveen hamarapuolella. Pyydyksinä käytettiin rysiä, mertoja, liistekatiskoita, onkia ja pitkiä siimoja. 1900-luvun vaihteessa käyttöön otettiin verkot ja uistimet. Nuottaa vedettiin naapuritalojen muodostamien nuottakuntien voimalla.

Lähteet: Jurvanen Pertti: Taipalsaari, pitäjä Saimaan sylissä. 1987