Taipalsaaren historiaa
Taipalsaaren historia ulottuu kauas menneisyyteen, ja se on tiiviisti sidoksissa Saimaan vesistöön sekä alueen vaihteleviin luonnonolosuhteisiin. Alueen asutus alkoi jo esihistoriallisella ajalla, mikä käy ilmi muun muassa alueelta löytyneistä ja sijaitsevista kivikautisista asuinpaikoista, kalliomaalauksista ja rautakauden mäkilinnoista. Tämä osoittaa ihmisen valinneen eteläisen Saimaan saariston asuinpaikakseen varhain.
Saimaa ja sen merkitys
Taipalsaaren maiseman keskeinen elementti on Saimaa, Suomen suurin järvi, joka syntyi jääkauden jälkeisenä aikana maakuoren murtumiin ja jääkautisten kasaumien patoamiin altaisiin. Saimaa on ollut taipalsaarelaisille elämisen ehto varhaisista ajoista lähtien. Järvi on tarjonnut kaloja ruokapöytään, toiminut kesä- ja talvitienä ja tarjonnut työtä rahti- ja henkilöliikenteessä aina 1950-luvulle asti.
Varhaishistoria ja keskiaika
Taipalsaaren alueella on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla, mikä käy ilmi lukuisista muinaisjäännöksistä ja kivikautisista asuinpaikoista. Alueen ensimmäiset asukkaat saapuivat todennäköisesti alueelle kivikaudella noin 4000–5000 vuotta sitten Saimaan vesistöjen tarjoamien mahdollisuuksien, kalastuksen ja metsästyksen, houkuttelemina.
Keskiajalla Taipalsaari oli osa laajempaa Karjalan aluetta, joka kuului Novgorodin vaikutuspiiriin ennen kuin alue siirtyi Ruotsin vallan alle. Taipalsaaren asutus oli keskiajalla pääasiassa harvaan asuttua, ja asukkaat olivat pääasiassa maanviljelijöitä ja kalastajia. Uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla Taipalsaaresta tuli osa luterilaista Ruotsin valtakuntaa. Taipalsaari, kuten monet muutkin itäisen Suomen alueet, kärsivät 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa Venäjän ja Ruotsin välisten sotien aikana, erityisesti niin sanottujen Isonvihan ja Pikkuvihan aikana. Alueella oli jatkuvia hyökkäyksiä ja hävityksiä, mikä vaikutti väestön määrään ja elinoloihin.
Hallintopitäjästä seurakunnaksi
Taipalsaari kuului alun perin Lappeen kihlakuntaan, joka taas oli osa Viipurin linnalääniä. Lappeen kihlakunta oli suurpitäjä, mutta väestön lisääntyessä ja hallinnon kehittyessä syntyi tarve pienemmille hallintoyksiköille. Tästä syystä muodostettiin Lappeen ja Taipaleen hallintopitäjät, joissa oli kuninkaankartanoita, vouteja ja satunnaisesti kihlakunnan tuomareita. Taipaleen hallintopitäjän alueesta muodostettiin vuonna 1571 uusi seurakunta, jota alettiin kutsua Taipalsaaren seurakunnaksi. Taipalsaari-nimi on lyhenne ja yhdistelmä nimestä Taipaleen saari.
1800-luku ja autonomian aika
Vuonna 1809 Suomen sota päättyi, ja Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa autonomisena suuriruhtinaskuntana. Tämä toi mukanaan tiettyä vakautta ja kehitystä myös Taipalsaarelle. 1800-luvulla kunnassa tapahtui vähittäistä taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Maanviljelys ja karjanhoito olivat edelleen keskeisiä elinkeinoja, mutta myös metsätalous alkoi kehittyä merkittäväksi toimeentulon lähteeksi.
Kunnallishallinto ja elinkeinoelämä
Vuonna 1865 annettu kunnallisasetus erotti kunnallisen päätösvallan kirkonkokouksista ja siirsi sen maalliselle luottamuselimelle, kuntakokoukselle. Taipalsaaren ensimmäinen kuntakokous pidettiin 27. tammikuuta 1866. Kunnallishallinnon tehtävät kasvoivat hitaasti, ja 1800-luvun lopulla alettiin keskustella muun muassa kansakoulujen perustamisesta, paloapuyhdistyksistä ja köyhäinhoidon järjestämisestä. Vuonna 1896 Taipalsaarella avattiin ensimmäinen kansakoulu, ja vuoteen 1922 mennessä kunta oli jaettu yhdeksään kansakoulupiiriin.
Kauppa ja teollisuus
Taipalsaaren kauppa ja liike-elämä saivat alkunsa vuonna 1859, kun asetuksella sallittiin kauppojen perustaminen maaseudulle. 1900-luvun alussa osuuskaupat nousivat yksityisten maakauppiaiden rinnalle. Pankkitoiminta käynnistyi kunnassa vuonna 1914, ja ensimmäinen pankki, Taipalsaaren säästöpankki, aloitti toimintansa vuonna 1919.
Saimaan kanavan avaaminen vuonna 1856 toi mukanaan merkittävän muutoksen laivaliikenteeseen Etelä-Saimaalla. Tämä mahdollisti suurten kuljetusmäärien liikuttamisen Pietariin ja muualle, mikä loi uusia elinkeinoja Taipalsaarelle. Halkokauppa, sahatavaran tuotanto ja laivateollisuus kasvoivat merkittävästi, ja alueelle perustettiin useita telakoita.
1900-luku ja sodat
Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 Taipalsaari oli edelleen pääosin maatalousvaltainen alue. Talvi- ja jatkosota vuosina 1939–1944 vaikuttivat Taipalsaareen merkittävästi, sillä kunta sijaitsi lähellä rintamalinjoja. Taipalsaarelle rakennettiin monia puolustusasemia, ja alueella käytiin kiivaita taisteluja erityisesti kesällä 1944. Sodan aikana ja sen jälkeen monet karjalaiset evakot asutettiin Taipalsaarelle, mikä vaikutti kunnan väestörakenteeseen ja kulttuuriin.
Nykyhetki
Sodan jälkeisenä aikana Taipalsaari on kehittynyt rauhalliseksi ja luonnonkauniiksi asuinalueeksi, jossa perinteiset elinkeinot, kuten maatalous ja metsätalous, ovat säilyneet tärkeinä. Saimaa ja sen lukuisat saaret tekevät Taipalsaaresta suositun lomakohteen, jossa veneily, kalastus ja mökkeily ovat suosittuja aktiviteetteja. Kunnan väkiluku on nykyään noin 4 700 asukasta, ja se on osa Lappeenrannan seutukuntaa.
Taipalsaari tunnetaan erityisesti kauniista järvimaisemistaan ja rikkaasta luonnostaan, joka houkuttelee sekä asukkaita että matkailijoita.
Lähteet: Taipalsaaren historia 2020 (Korjonen-Kuusipuro, Kohvakka, Laakso, Tikka, Räihä), Pien-Saimaan Kulttuuriretkiopas 2007 (Talka, Luoto)