Taipalsaarella ja minun pyöräilyuralla on ollut aivan kiistämätön suhde toisiinsa: ympäristö, oikeat ihmiset täällä Taipalsaarella ja mahdollisuus lajin harrastamisen aloittamiseen ajoivat minutkin aikoinaan lajin pariin. Aloitin pyöräilyn maastopyöräilyn puolelta vuonna 2012, kun aloitin Taipalsaaren Veikkojen (TsV) maastopyöräkoulussa, jota naapurimme Rune järjesti. Häneltä sain myös innostuksen kestävyysharjoittelun aloittamiseen ja kilpailemiseen.
Kilpailin pääasiallisesti maastopyöräilyssä aina maantiepyöräilyn nuorten maajoukkueryhmään valintaan asti, kauden 2015 loppuun. Olimme tuolloin jo aloittaneet valmennusyhteistyön Taipalsaarella asuneen Johannes Kohosen kanssa. Meillä oli Johanneksen kanssa maastopyöräilyä varten “testirata” Saimaanharjun lammella, jota aina joka kevät kulutettiin ja otettiin aikoja ylös. Muistan, kun hän kerran kertoi omia parhaita aikojaan ko. reitillä ja sen, kun ensimmäisen kerran alitin tuon ajan. Silloin oli pakko ottaa puhelin käteen ja soittaa hänelle!
Valmennusyhteistyö Johanneksen kanssa oli tuottoisaa, ja kehittyminen oli nopeinta koko tähänastisen ikäni aikana. Arvostan häntä todella paljon ja valmennustarinamme oli erityinen; hänen siipiensä alla kilpailuni vaihtuivat Suomen maastopyöräkisoista aina Koreoiden rajavyöhykkeen etappikilpailuun (Tour de DMZ) ja Norjan Bergenin Maantiepyöräilyn MM-kilpailuihin vuonna 2017. Unohtamatta ensimmäisiä aikuisten UCI-luokiteltuja kilpailuja Rodoksella ja Hollannin ZLM-Touria pari vuotta sitten.
Ehkä näin jälkeenpäin yksi mieleenpainuneimmista puhelinkeskusteluista yhteistyömme aikana tapahtui syyskuun ensimmäisinä päivinä juurikin vuonna 2017: Olin valmistavalla leirillä MM-kilpailuja varten Belgiassa ja viikkoa ennen MM-kilpailuja lauantaina kävin yksin paikallisissa kilpailuissa, jossa eksyin pieneen irtiottoon hetkeksi pojan kanssa, jolle totesinkin kisassa, ettei minulla vain riitä jalka muuhun kuin hänen peesissä “istumiseen”. Sanoin Johannekselle puhelussamme kilpailun jälkeen, että ihan sama, mitä kisassa olisi käynyt, niin tuo poika olisi voittanut joka tapauksessa. Poika oli nimeltään Remco Evenepoel, joka meni vuotta myöhemmin voittamaan mm. nuorten maailmanmestaruuden aika-ajossa ja yhteislähdössä, Euroopan mestaruuden aivan suvereenilla erolla sekä solmimaan korkeimman luokan ammattilaissopimuksen Deceuninck -Quick-Step -talliin yhtenä nuorimmista koskaan lajin historiassa. Ja itseasiassa kilpailimme silloin myös tulevana viikonloppuna hänen kanssaan Bergenin MM-kilpailuissa.
Belgian valmistavan kilpailun jälkeen poljin 35 kilometriä takaisin lajiliittomme vuokraamalle kämpille, pakkasin pyörän ja matkustin seuraavana päivänä Leuvenista, Brysselin lähettyviltä kotiin Taipalsaarelle kolmen viikon reissun jälkeen, jotta ehdin maanantaiaamuna kouluun.
Blogin yhteydessä julkaistava reitti onkin tällä kertaa juuri tuo Johanneksen ja minun “testirata”, joka mutkittelee Taipalsaaren Saimaanharjun lammen harjuisissa maastoissa. Reitti ei vaadi älyttömän suurta teknistä osaamista, mutta pari alamäkeä vaativat hieman ajosilmää. Reitti keskittyykin enemmän fyysiseen suorituskykyyn; tätä reittiä kovaa ajamalla saa treenissä tehoja ylös, hiljalleen ajamalla löytää taasen mukavaa polkupätkää, jota ajella. Kun aikasi reitillä lähenee kahdeksaa minuuttia tai sen alle, tulehan nykäisemään hihasta ;).