2. Röytty - sotilasvirkatalo, kestikievari, kotiseututalo

Röytyn talo on rakennettu alun perin luultavasti 1600-luvun lopulla Taipalsaaren, Savitaipaleen ja Joutsenon miesten yhdistetyin voimin. Nykyisen rakennuksen vanhimmat osat ovat todennäköisesti 1700-luvun lopulta.¹²                               

Ruotsi-Suomen ruotuarmeijan luutnanttien sotilasvirkatalona Röytty piharakennuksineen mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1680. Tiedossa ei ole asuivatko luutnantit virkatalossaan.14 Ruotuväkiarmeijan perustamisen myötä saivat upseerit, aliupseerit ja sotilasvirkamiehet palkakseen virkatalon tuoton. Käytännössä palkkatiloja hoitivat usein lampuodit eli vuokramiehet.¹³ 

Kruunun virkamiesten rakennuksia oli tapana käyttää kievarirakennuksina, joita tavallisesti hoiti vuokramiehenä kievarinpitäjä.  Kun Taipalsaari siirtyi vuonna 1743 muun `Vanhan Suomen´ mukana Venäjän vallan alle, mainitaan Röytyssä toimiva kestikievari, jossa matkaajat saattoivat ruokailla ja yöpyä maksua vastaan. Sijainti vesi- ja jääteiden sekä Viipurintien solmukohdassa toi asiakkaita Röyttyyn, joka toimi kestikievarina vuoteen 1937 saakka.¹³ 

 Nykyisin Röytyssä toimii taipalsaarelaisten kyläyhdistysten yhteisvoimin ylläpitämä kahvila ja käsityöläisten puoti. Ulkorakennuksissa voi tutustua Taipalsaaren historiaan kuuluvaan maatalousesineistöön, tekstiileihin ja hevosvetoisiin ajoneuvoihin sekä hevosen hoitoon.⁷ 

Röytty kulttuuriperinteen vaalijana 

Röytyn rakennuksen historia sisältää Suomen historian värikkäitä vaiheita 1600-luvulta lähtien, joten Röytyn tärkein tehtävä on maaseudun kulttuuriperinteen säilyttäminen ja vaaliminen.13 

Valokuvien mukaan talo on ollut aikaisemmin punamullalla maalattu ja pärekattoinen. Korkean kivijalan kohdalla talon alla on ns. mankelihuone. Aikoinaan on kirkonkylän väellä ollut tapana käydä mankeloimassa pyykkinsä Röytyssä vanhalla jykevällä mankelilla, joka on yhä paikoillaan.14      

Kuva 5. Röytyn talo 1934. Museovirasto. 

Kuva 6: Röytyn talo 1933. Museovirasto. 

Sotilasvirkatalo  Röytty                                                              Ruotsi-Suomeen syntyi 1600-luvun lopussa sotilasvirkatalolaitos ruotuväkiarmeijan perustamisen yhteydessä. Upseerit, aliupseerit ja sotilasvirkamiehet saivat palkakseen virkatalon tuoton. Miehistö asui sotilasvirkatalon ympäristössä. Käytännössä palkkatiloja hoitivat usein lampuodit eli vuokramiehet.13  Röytty on v 1695 nimetty Kymenkartanon läänin jalkaväkipataljoonan Lapveden komppanian luutnantin virkataloksi. Lapveden komppania muuttui Majurin komppaniaksi v 1740.2  

Kestikievari

Röytty esiintyy 1700-luvun alun maakirjassa kestikievarina, jota piti lampuoti Juho Röytö.12 “Kestikievari oli paikka, jossa matkustajat ja postinkuljettajat saivat maksua vastaan kyytihevosen lähimpään majataloon sekä ruokaa ja yösijan. Ruuan ja kyytien hinnat olivat säädeltyjä.”4 Kruunun virkamiesten asuntoja käytettiin usein vuokraajan hoitamina kievarirakennuksina, joista ensimmäiset oli perustettu heti kruunun v 1649 antaman Kestikievarijärjestyksen jälkeen.15       

Lisäksi kruunu määräsi v 1734 hollikyyditysjärjestelmästä, josta kestikievarit pääosin vastasivat. Hollikyyti (hålla: pitää tarjolla) tarkoitti kestikievareiden ylläpitämää kyytilaitosta henkilöille, alkuaan etenkin virkamiehille merkittävien teiden varrella. Holli oli paikallinen kyyditsemään velvoitettu henkilö, kyytivuoro kiersi kylän talosta toiseen. Hollikyyti merkitsi huomattavaa rasitusta talonpojille, joiden kannalta kyseessä oli velvollisuus, josta kyyditsijä ei saanut korvausta. Pisin sallittu odotusaika jatkokyydille oli kaksi tuntia.15 

Röytyn ohi kulkivat “paikalliset liikenneväylät”, keskiajalta periytyvä talvitie Savitaipaleen kautta Savoon sekä Wiipuri-Savonlinna-tie, joka on Kustaa Vaasan hovikirjuri Jaakko Teitin vuosina 1555–1556 luetteloonsa seuraavasti merkitsemä:  

     Wiipuri – Kauskila, 9 mil 

     Kauskila – Taipaleen kuninkaankartano, 4 mil 

     Taipaleen kuninkaankartano - Sääminki, 8 mil16  

Kievarien huonemäärä riippui siitä, kuinka vilkasliikenteisen ja tärkeän tien varressa se sijaitsi. Kestikievarimääräyksissä säädettiin myös ulkorakennuksista ja tarjolla olevasta kestityksestä. Kuvernöörin vahvistamat taksat tuli olla seinällä näkyvissä. 1760-luvulta kestikievarissa oli pidettävä päiväkirjaa matkustavaisista ja heidän matkareiteistään.13                                                           

Kievarilaitos oli vilkkaimmillaan 1800-luvun alkupuolella, jolloin kievareita oli noin tuhat ympäri maata, ja niiden keskimääräinen välimatka oli noin 15 km”.4 Röytyn kievarista lähti esimerkiksi vuonna 1886 liikkeelle yli 100 kyyditystä.13 Kestikievarinpito oli kallista ja vaati suuren työpanoksen, tulta esimerkiksi ylläpidettiin hellassa jatkuvasti, jotta nälkäisille matkustavaisille saatiin nopeasti syötävää.15 

Kuva 7: Röytyn päiväkirjan sivu vuosilta 1910–1913.  

Kuva 18: Röytyn seinältä löytyy kestikievarin järjestyssäännöt.  

Kotiseututalo                                                                                Kestikievari Röytyn viimeinen isäntä oli Viktor Rikkonen, jonka veljenpojalta Veikko Rikkoselta tila siirtyi vuonna 1988 Taipalsaaren kunnalle. Talo entisöitiin kestikievarimuseoksi Etelä-Karjalan museon ja Museoviraston ohjeiden mukaan alkuperäisyyttä kunnioittaen. 

Kotiseututalo avattiin kesällä 1996 yleisölle. Röytyssä toimii kesäkuukausina ja juhla-aikoina taipalsaarelaisten kyläyhdistysten yhteisvoimin ylläpitämä kahvila ja Taipalsaaren Käsityöläisten puoti.  

Hevosajopeli- ja maatalouskonemuseo sekä Muistojen aitat ulkorakennuksissa              

Röytyn pihapiirissä sijaitsee suuri punamultamaalilla rakennettu ulkorakennus, joka koostuu useista eri osista, aittarivistöstä, tallista ja navetasta. Aitoissa on kesäisin esillä Taipalsaaren historiaan kuuluvia tekstiilejä ja maatalousesineistöä. Tallissa sijaitsevassa näyttelyssä, Hevosajopelimuseossa, on kahdessa kerroksessa esillä hevosvetoisia ajoneuvoja matkustukseen, kuljetukseen ja maataloustöihin, sekä hevosen hoitoon ja raviurheiluun liittyvää esineistöä.