III Levänen

Leväsen kylän nimi oli Leväinen (Maanmittaustoimiston kylärekisteri), kansan suussa siitä on tullut Levänen.  Leväseen kuuluvat Olkkolan, Haikolan, Peltoin, Halilan ja Karhunpään kylät. Kyläyhteisö sijaitsee Taipalsaaren luoteisosassa, Maaveden rantamilla. Kylien halki kulkee maantie Taipalsaaren kirkolta Savitaipaleelle ja kylän näkyvin maamerkki on 1800-luvulla rakennettu Leväsen silta ja tiepenger.1 

Maaveden rannan lähellä kulkeva tie henkii historiaa kivi- ja rautakausista 1500–1900 luvuille.  Maaveden matala ja kivikkoinen vesialue sijaitsee mantereen ja Kirkkosaaren välissä. Paikoittain vettä on vain 1,5 m. Viikinkiajalla runsaat tuhat vuotta sitten Leväsen ja Peltoin alueella asuttiin etenkin Maaveden rannoilla. Tästä todistavat erilaiset pronssiesinelöydöt sekä rautakautisen keramiikan ja palaneen saven kappaleet. Löydöt ovat paikoilta, joilla asutaan tänäkin päivänä. Asutus näissä kylissä on tätäkin vanhempaa, sillä samoilla rannoilla on asuttu jo kivikaudella.2 

Peltoin alueelta on löydetty arkeologisia löytöjä rautakaudelta, erityisesti viikinkiaikaisia pronssiesineitä on poimittu talteen peltoalueilta.2  

Läheisen Karhunpään kylän alueella on myöskin asuttu jo kivikaudella ja rautakaudella. Lisäksi Karhunpäässä kukoisti erityinen huvilaelämä 1800-luvulla, jonka alku liittyi inkeriläissyntyisen merkkihenkilön Moose Putron huvila-asumiseen Karhunpäässä.3 

Kuva: Suomen asutus 1560-luvulla: kartasto. 1973. Suomen historiallinen seura.

Kuva: Leväsen siltapenger. Ajankohta tuntematon. Tiina Mikkolan kotialbumi. 

Pitäjän kirkot sijoitettiin aina paikoille, jonne oli mahdollisimman hyvät kulkuyhteydet. Kun Taipalsaari erosi omaksi seurakunnaksi (n. 1571), voidaan olettaa, että Lemin, Savitaipaleen ja Suomenniemen seutujen asukkaat alkoivat vähitellen kunnostella teitä Taipalsaaren suuntaan. Tietä alettiin tehdä pitkin Salpausselkää ja  Pönniälän  sorapohjaista kangasta myötäillen. Taipalsaarelaiset alkoivat kulkea kelirikkoaikoina syksyisin ja keväisin Lappeenrantaan Savitaipaleen kautta, sillä Lappeelta kulki Lemin ja Savitaipaleen kautta Mikkeliin alkeellinen maantie. Matkaa kertyi kuitenkin viisinkertaisesti ja esimerkiksi Kirkkosaaresta lähtijöillä oli ylitettävänään Leväsen salmi. Teiden rakentaminen oli Taipalsaaren talonpojille vastenmielistä puuhaa. Kaskiviljelijä tuli toimeen ilmankin. Mieluiten olisi käytetty vesireittejä kuten ennenkin. Lisäksi maanteitä pitkin liikkuivat sotajoukot ja verottajat pääsivät entistä paremmin talonpojan kimppuun vaatimaan osuuksiaan vuoden tulosta. Tietöihin osallistuminen koettiin hankalaksi jo siitäkin syystä, että teitä piti kunnostaa keväisin, jolloin talonpojilla oli muutenkin kiireinen aika. Nimismiehen kuulutuksesta taloista piti kuitenkin lähteä omat hevoset ja työkalut mukanaan. 4 

Lukuisat salmet ylitettiin veneillä ja suuremmat kuormat ja lehmät kuljetettiin suurilla lehmäveneillä. Lossin saaminen Leväsen salmeen oli eräs ensimmäisistä kulkemisen parannusyrityksistä. Tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, milloin ensimmäinen lossi Leväsiin rakennettiin, sillä jo vuonna 1866 lossi oli jo korjaamisen tarpeessa. Vuonna 1872 kuntakokous päätti, että Leväsen “rykiä” (pengerrystä) jatketaan ja ryhdytään anomaan senaatilta apua sillan rakentamiseksi. Rykiä varten ajettiin talvikelillä kiviä ja risuja sideaineeksi manttaaliluvun mukaan. Vuonna 1879 paikalla on silta, joka tosin oli matala ja peittyi korkean veden aikaan veden alle. Talonpoikien työpanoksella penger saatiin korotettua myöhemmin niin, että vesi ei noussut enää tielle. Sillan kannesta tehtiin avattava ja laivoille asetettiin siltamaksu 75 mk / purjehduskausi tai 1 mk satunnaisilta kulkijoilta. Sillan avaajalle Joonas Hiivalle luvattiin 50 penniä  laivalta. Tästä eivät laivurit pitäneet vaan valittivat kuvernöörille, joka kumosi maksut.  Kunta ilmoitti vastineessaan, että mikäli maksuja ei saa periä, silta suljetaan. Vuosien mittaan kuitenkin päästiin sopimukseen ja laivurit korottivat sillan omin kustannuksin. Edelleenkin aukko oli niin matala, että esimerkiksi Taipalsaari II laivan masto ja savupiippu piti kaataa ja suvikatto laskea alas ja kapteeni Muukkosen kyyristyä, ettei pää ottanut siltaan. 4 

Taipalsaaren kulkuyhteydet olivat pitkään hankalia ja kylät elivät rauhassa omaa elämäänsä. Usein aviopuolisokin löydettiin naapurista, ja kylissä oltiinkin usein keskenään sukulaisia. Monessa kyläkunnassa olivat myös omat tavat käytössä, ja jopa esimerkiksi Peltoin ja Solkein kylissä puhuttu murre poikkeaa verrattuna muuhun Taipalsaaren kylään.1 

"Taipalsaaren kunnan viranomaiset sulkivat vuonna 1914 Leväsen salmen kiinteällä sillalla. Tämä päätös esti Antti Kurenniemen omistaman höyryvene "Salmettaren" pääsyn Lavikanlahdelta Maaveden kautta Lappeenrantaan. Tämän takia Antti Kurenniemi laittoi "Salmettaren" ajamaan Lavikanlahdelta Lappeenrantaan Taipalsaaren kirkon kautta. Kurenniemen päätös tulosta "Salmettarella "ns. selkäreitille merkitsi vielä aikaisempaa ankarampaa kilpailua. Taipalsaaren Uusi Höyryvenhe Osakeyhtiö vastasi Kurenniemen päätökseen laittamalla toukokuun 23. päivänä 1914 höyrylaiva "Tähden" kolmanneksi laivaksi reitille Lavikanlahti-Lappeenranta." Aikaisemmin kilpailu reitillä oli ollut Kurenniemen "Salmettaren" ja Taipalsaaren Uuden Höyryvenhe Osakeyhtiön "Savitaipaleen" välistä.”5 

Kuva: Kuva: Antti Kurenniemelle vuonna 1911 valmistuneesta "Salmettaresta" vuodelta 1912, jolloin "Salmetar" on lähdössä Lappeenrannan satamasta tilausajoon 11.  

Leväsen saha sijaitsi Leväsen salmen Leväsen puoleisella rannalla.  

xxkarttaxx

Kilkinsaaresta kotoisin ollut Eevert Hulkkonen osti vuoden 1920 vaiheilla Koivula nimisen tilan, joka sijaitsi Leväsen kylässä, tien vasemmalla puolen Saimaan rannalla, jonkin matkaa Leväsen sillalta Savitaipaleen suuntaan. Paikalla oli ollut jo toiminnassa pienempi mylly- ja saharakennus. Uuden saharakennuksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1927. 

Kuva: Kuva: Oikealla Eevert ja vasemmalla Erkki Hulkkonen. Liisa Puska. 12 

Kuva: Kuva: Leväsen saha- ja mylly. 13 

'

Kuva: Kuva: Leväsen saha- ja mylly. 14 

Sahan raami tuotiin proomulla Leväsen salmelle. Talkoomiesten ja hevosten voimin raskas kone saatiin paikalleen. Samalla valmistui lastauslaituri ratoineen sekä transporttilaite, jolla nostettiin sahatukit järvestä. Puolen vuoden uurastuksen jälkeen alkoi sahaaminen. Voimakoneena oli höyrykäyttöinen lokomobiili. 

Keväällä puutavaraa lastattiin Eemil Pakarisen johdolla Hyvösen proomuihin Viipuriin ja edelleen ulkomaille vietäväksi. 

Leväsen saha sähköistettiin 1930 –luvun lopulla. Sahan yhteydessä toimi myös mylly. Sahaustoiminta aiheutti paikkakunnan ensimmäiset ympäristöhaitat. Lastauslaiturin pohjaksi ajettiin purua ja rimoja. Aallokko syövytti pehmeää pengerrystä ja tuuli levitti purua kilometrien päähän järvelle. Tästä olivat kyläläiset nyreissään.6 

Sahalla tehtiin työtä kolmessa vuorossa. Työntekijöitä oli paljon, ehkä kymmeniä. Niemen kärjessä oli lotja, johon lautoja lastattiin. Myös kesällä kuorma-autolla lautoja ajettiin aina Imatralle asti.  Olkkolan miehet Matti Mikkola ja Martti Siekkeli hakivat tukkeja Peltoista ja Solkeista Leväsen sahalle kuorma-autolla. Puiden pinnat upotettiin järveen. Sekä Matti Mikkola että Veijo Mikkola muistavat molemmat vieneensä hevosella jyviä Leväsen myllyyn. 

Sahanomistajan poika Lauri Hulkkonen ehti olla nuorena miehenä mukana sahan toiminnassa ja muistelee: 

“Sahaa oli työvuorossa käyttämässä n 4-5 henkilöä; höyrykoneen käyttäjä ja lämmittäjä, pari-kolme sahuria ja valmiin tavaran vastaanottaja. Höyrykonetta piti aloittaa lämmittämään jo tunteja ennen sahauksen aloittamista. Lämmittämiseen kuluikin polttopuita suuria määriä. Sahan yhteydessä oli myös liistehöylä, jolla tehtiin päreitä,ja me lapset jouduimmekin olemaan siinä hommassa usein apuna, kuten myös sahalla silloin, kun sahattiin esimerkiksi pikkusahauksia omaan lukuun. 

Oma kuorma-auto “Sussetti” oli varustettu peräkkäin olevilla vetävillä takapyörillä. Tukkikuormat tehtiin käsivoimin ja pölkyt pyöriteltiin teloja pitkin lavalle. Kuorma-autolla ajettiin myös “joutoajoja”, koska siihen aikaan ei autoja pahemmin ollut. Kun esimerkiksi lähdettiin Rehulaan pelaamaan jalkapalloa, lavalla istui monesti kokojalkapallojoukkue.” 1 

Saha oli sen aikaiseksi sahaksi suuri. Lama-aikana 1930-luvulla oli tämänkin sahan toiminta vaikeuksissa. Lamasta kuitenkin selvittiin ja sahalaitos sähköistettiin 30-luvun lopulla. Sodan jälkeen toiminta oli hyvin vilkasta ja toiminta laajeni.  Sahan historia päättyi, kun sen toiminta lopetettiin ja sahaus päättyi vuosien 1962–1963 vaiheilla. Myös mylly hiljeni vuotta myöhemmin. Eevert Hulkkosen perikunta möi tilan ja rakennukset vuonna 1969 ja uusi omistaja purki ne.1 

Kuva: Kuva: Lehtileikkeitä Leväsensalmen myllystä.  

Kyläläiset, muun muassa Haikolassa, vaativat uutta koulurakennusta. Kuntakokouksessa asiasta äänestettiin tiukasti. Äänestyksessä jakautuivat äänet koulun aloittamisen puolesta 696 markkaa ja vastaan 266 markkaa4. Koulu alkoi 1916 Turreen talossa, Pajatien risteyksessä Olkkolassa, kunnes saatiin oma koulutalo Leväsiin.6 

Leväseen rakennettiin koulu vuonna 1919 4 Maaveden rannalle luoteis pohjukkaan. 

Kuva: Taipalsaari, Leväsen koulu, kansakoulurakennus LPR Mus Kuva Arto Hämäläinen 1986 7 

Kuva: Taipalsaari, Leväsen koulu, kansakoulurakennus.

Tieolot olivat tuohon aikaan puutteelliset ja osa Haikolan oppilaista kulki veneellä Vitsain kouluun, kun taas Kilkinsaaren suunnasta tultiin vastaavasti Leväsen kouluun. Koulun alkuaikoina Peltoista ei ollut kunnollista tieyhteyttä koululle ja koulumatkat jouduttiin tekemään metsäpolkuja pitkin.1   

Koulu toimi talvisodan aikana sotasairaalana 1940.8 

.Leväsen koululla opetus loppui vuonna 2009. 9 

Kuva: Leväsen koulu 1920–30 luvun vaiheilla. Erkki Tapanainen Facebook 2022, Oli kerran Taipalsaari. 

Kuva: Taipalsaari, Leväsen koulun oppilaita luokassaan; toinen oikealta on Heimo Rehunen. Tuntematon valokuvaaja, 1940–1959.10 

Leväsen koululla opetus loppui vuonna 2009.9